Tai siltä ainakin tuntuu kun lueskelee aamukahvipöydässä sanomalehteä vaasaksi, eikun ruotsiksi ja tuijottelee merelle. Valuminen on siis lähtenyt käyntiin vaikkakin tahmeasti. Ja kosteasti. 4 Tuntia seisoin bussipysäkillä ajoittaisessa vesisateessa peukalo pystyssä ja ei, ei vaan onnistanut. Lämpimät ajatukseni myös sille bussikuskille 13.9.2010 12.10 Pikavuoro Kuusamo-Oulu joka nätisti vilkutellen ajoit kaatosateessa hytisevän rinkkamatkalaisen ohitse. Tiesin kyllä ettei pysäkki ole pikavuoro"", mutta olisiko joku ulkosuomalainen tiennyt sitä? Varsinkin kun pysähtymään olisi ehtinyt vallan hyvin. No, loppu hyvin kaikki hyvin ja oikeat kiitokset sille ihanalle lähiseutujen bussikuskille joka heitti minut sitten ihan oikealle pysäkille.

 Junamatkailussa, varsinkin pimeällä, on oma taikansa. Tuli ihan Intia mieleen kun katseli Seinäjoella hitaasti aseman ohi lipuvaa tavarajunaa. Samalla kaipasin kyllä suomeenkin niitä laiturikojuja ja junamyyjiä joilta olisi saanut juomaa ja pientä purtavaa, omaa hölmöyttäni kun söin päivän aikana vain puolikkaan patongin ja kolme omenaa sekä kupin kahvia. Yllättävän vähällä nestemäärällä ihminen siis tulee toimeen kun ulkoista kosteutta riittää.

Työrintamalle ei sittenkään kuulu hyvää. Elättelin turhia toiveita vaan... Mutta löytyi yksi kiinnostava paikka haettavaksi, toivottavasti edes se tärppäisi. Nyt tutkimaan ankeanharmaan kaupungin katuja, toivottavasti ei tule vettä niskaan.

 Yyh, teemaan sopimaton kuva mutta olkoon. Muutaman viime päivän luomuksia, toinen oli ennen pöytäliina ja toinen verhot. Housuihin olisi vielä tarkoitus virkata lantiolle jokin koriste, jahka löydän jostain sopivan mallin.

Näin viime yönä unta tulevasta työpaikasta, tai siitä kun olin menossa haastatteluun. Ensi maanantaina tai tiistaina olisi kuitenkin tarkoitus lähteä valumaan. Pitäisi vielä löytää jostain sopiva pahvilaatikko johon saan ylimääräisen romun laitettua matkahuollon huoliksi. Taljaa tuskin saan sinne mahtumaan, pitäisiköhän sitaista sekin rinkan päälle...

 

 Taikasienten ainesosa lievittää ahdistusta

Hallusinogeenisten madonlakkien sisältämä psilosybiini on osoittautunut tehokkaaksi ahdistuksen lievittäjäksi. Yhden ainoan psilosybiiniannoksen ahdistusta lievittävä vaikutus tuntui vielä puolen vuoden kuluttua sen ottamisesta. (Helsingin sanomat)

Irkissä ahkerasti pastettu linkki ja hesarin sivuilla jonkin verran jopa asiallista keskustelua herättänyt uutinen. Saas nähdä seuraako tästä vielä jotain julkista kalabaliikkia... Kas kummaa kun juttu julkaistiin juuri nyt kun sieniaika on parhaillaan. Pienet pirjopetterit ryntäävät varmasti hevosten laitumille tonkimaan ja tallinomistajat kaivelevat haulikoita ja suolapanoksia kaappien nurkista. Saattaapa jopa virkavallan kiinnostus heräillä... Ollaanpa siis hiljaa ja sievästi kuin .. sienet. Kiintoisa tutkimus kyllä.

Steariini ei sovi pesukonevärjäykseen, tuli testattua. Narubatiikit sen sijaan onnistuivat mainiosti ja vanhoista verhoistakin tuli juuri täydelliset housuja varten. Pitäisi vaan saada kaavat piirrettyä ja muokattua muttei näin nätillä ilmalla viitsi sisällä istua!

Tänään saattaa tulla jopa jotain tietoa tulevaisuuden aikatauluista, hienoa. En jaksaisi odottaa ensi tiistaita, siihen asti olisi melkein pakko pysytellä paikoillaan vaikka veri vetäisi jo tien päälle. En taidakaan ehtiä käymään virallisesti lapissa tänäkään vuonna, ellei sitten jotain vähemmän toivottua satu. Tosin keli alkaa olla liftaamiseen vähän vilpoisa, ei ainakaan uskalla jättää sen varaan että nukkuisi yöllä ulkona.

Päivän kipale on Rautakello - Rautakello, oikeastaan se soi jo eilen päässä. (Opin vihdoin linkittämään, jipii)

 

 

 

Miksi minun pitää ottaa niin hemmetin herkästi kaikki sanottu loukkauksena? Miksi jaan ihmiset vihollisiin (ne jotka sylkevät päin naamaa) ja ystäviin (ne jotka ... puhuvat minulle)? Kuohahduksen aiheutti tänään ääneen heitetty ajatukseni, miksi näppäimistö on sellainen kuin on. Olisi pitänyt tarkistaa asia Wikipediasta ennen kuin otin vastauksen "Ettei kirjoituskone menisi jumiin" henkilökohtaisena vittuiluna. Näinhän se asia on, tai on ollut. Pitäkää minua vain herkkänahkaisena kakarana, jos asia nyt jaksaa ketään ylipäätään kiinnostaa. Enkä vahingossakaan osaa myöntää olleeni väärässä?

Tänään pitäisi saada ompelukset loppuun ja värjätä ne. Ärsyttää kun teen virheitä enkä sitten jaksa korjata niitä ja ommella uudelleen (tämä pätee kyllä kaikessa muussakin elämässä!). Täytyy toivoa että lopputulos olisi kuitenkin jotain käyttökelpoista. Pitäisi aloittaa kummitytön synttärilahjankin teko. Miten ihmeessä tulen selviämään taas työelämässä kun nytkään en ehdi tehdä päivän aikana mitään järkevää? Helpottaisi tietenkin jos en jatkuvasti nukkuisi kahdentoista tunnin yöunia.

Hammaslääkäriin pitäisi varmaan mennä ja rannetta käydä näyttämässä lääkärille. Onko yleisesti hyväksyttyä vastata kysymykseen "mikset ole hoitanut tätä jo aiemmin", etten ole enää ajatellut olla elossa tässä hetkessä?

 

 Vaikka herääminen aamulla menikin pipariksi (olin hereillä vielä puoli viiden aikoihin kylläkin..) ehdin tänään kuitenkin käväistä suolla ihmettelemässä. Lammikon rannalla pörräili sudenkorentoja jotka suostuivat kuvattaviksi vaikka ilme olisi inhimillistettynä ollut "mitä kettua sä siinä mulkkaat linssin läpi". Muuta en ole sitten tänään saanutkaan aikaiseksi... katiskoissa oli yksi ahven. Toin ne sitten jo järvestä poies, eivätpähän ruostu turhaan.

Viime yö meni keskustellessa, onneksi sentään irkissä, sillä 7 tuntia tauotonta puhetta oikeassa elämässä olisi jo ollut jollain tapaa häiriintynyttä, ihan varmasti. Täysin normaalia sen sijaan on istua 7 tuntia läppärin ääressä liikahtamatta edes huussiin.  Ja eipähän kulu leukanivelet.

Tälle päivälle ei ole ajatuksia, kai tuo yö verotti sen verran.  Päässä ei ole soinut edes mikään kappale repeattina. Kannattaa kuitenkin kuunnella Solution .45 - The Close Beyond.

Noh, onnistuinhan minä kai löytämään muutaman hengenheimolaisen..