Tai siltä ainakin tuntuu kun lueskelee aamukahvipöydässä sanomalehteä vaasaksi, eikun ruotsiksi ja tuijottelee merelle. Valuminen on siis lähtenyt käyntiin vaikkakin tahmeasti. Ja kosteasti. 4 Tuntia seisoin bussipysäkillä ajoittaisessa vesisateessa peukalo pystyssä ja ei, ei vaan onnistanut. Lämpimät ajatukseni myös sille bussikuskille 13.9.2010 12.10 Pikavuoro Kuusamo-Oulu joka nätisti vilkutellen ajoit kaatosateessa hytisevän rinkkamatkalaisen ohitse. Tiesin kyllä ettei pysäkki ole pikavuoro"", mutta olisiko joku ulkosuomalainen tiennyt sitä? Varsinkin kun pysähtymään olisi ehtinyt vallan hyvin. No, loppu hyvin kaikki hyvin ja oikeat kiitokset sille ihanalle lähiseutujen bussikuskille joka heitti minut sitten ihan oikealle pysäkille.

 Junamatkailussa, varsinkin pimeällä, on oma taikansa. Tuli ihan Intia mieleen kun katseli Seinäjoella hitaasti aseman ohi lipuvaa tavarajunaa. Samalla kaipasin kyllä suomeenkin niitä laiturikojuja ja junamyyjiä joilta olisi saanut juomaa ja pientä purtavaa, omaa hölmöyttäni kun söin päivän aikana vain puolikkaan patongin ja kolme omenaa sekä kupin kahvia. Yllättävän vähällä nestemäärällä ihminen siis tulee toimeen kun ulkoista kosteutta riittää.

Työrintamalle ei sittenkään kuulu hyvää. Elättelin turhia toiveita vaan... Mutta löytyi yksi kiinnostava paikka haettavaksi, toivottavasti edes se tärppäisi. Nyt tutkimaan ankeanharmaan kaupungin katuja, toivottavasti ei tule vettä niskaan.