Tämä vuodatuksen kirjoituseditori on kyllä suoraan sanottuna ahterista. Tai sitten minä olen tyhmä. Muttei siitä sen enempää.. Onnekseni en ehtinyt kirjoittaa kuin yhden lauseen, jossa ihmettelin sitä että kirjoitan tänne jo toista kertaa. Ääretön määrä päiväkirjoja kun on jäänyt tasan yhden sivun mittaisiksi.

 

 

1283597514_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hienoa, kuvan lisäys taisi onnistua viimein. Syksyistä maisemaa täältä susirajalta, vaikka mustavalkoisena tuo kuva ei näytäkään paljon miltään.

Kirjoituksen otsikko viittaa tällä hetkellä päässä (sekä luureissa) soivaan kappaleeseen Jukka Poika - Sotaisa Rotu (Olisin tarjonnut teille juutuubilinkin mutten keksi miten tässä linkitetään!). Paha paha minä kun menin lataamaan tuon Äänipää-albumin, se on nyt soinut viikon verran taukoamatta päässä. Tosin parempi sekin kuin Notkean Rotan uusin julkaisu joka Mäntyharjulta tarttui päähän, onneksi ei sentään vielä levyhyllyyn.

Sama otsikko sopii myös monta päivää vallinneeseen haluuni tuumailla jotain Avatar-elokuvasta. Irkissä en ole vielä löytänyt näille höpinöille sopivaa uhria joten tarinoin sitten tänne. Tai eipä minulla loppujen lopuksi ole itse elokuvasta niin paljoa sanottavaa, ikuisten pikkupoikien lapsuudenunelmia valkokankaallahan se on, mutta sinällään mahdottoman kaunista katseltavaa. Harmi etten aikanani päässyt katsomaan sitä teatterissa. Lentävien liskojen ja isojen koneiden lisäksi  elokuvaan on mielestäni saatu hyvin ympättyä malli täydellisestä (ihmis)olennosta ja maailmasta. Na'vi:t ovat hyvin lähellä ihanteellista: Laihoja, pitkiä, voimakkaita, kauniita ja sukupuolettomia. Lisäksi he asuttavat maata jossa "ihminen" elää täydellisessä sopusoinnussa luonnon kanssa. Tämä aiheutti ainakin minulle suurta haikeutta elokuvaa katsellessa, vaikka tarina ei ollut kumoinen, elävä kuva sinällään oli liian täydellistä.

Tuo sitten herätti kysymyksen, kuinkakohan kauan menee että päänsisäinen virtuaalimatkailu (jonkinlaisessa sähköisessä muodossa!)  keksitään ja kehitetään.  Ilmoittaudun heti vapaaehtoiseksi koekaniiniksi. Siihen asti pitää tyytyä luonnon tarjoamiin mahdollisuuksiin...